Hihnanpäässä
Taustaa
Olen syntynyt vuonna 1983 ja elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni maalla Päivärinteellä, Muhoksen sivukylällä. Lapsuudessani minulla ei ollut kotonani koiria, sillä isäni on allerginen. Onneksi sain kuitenkin mahdollisuuden hoitaa ja lenkkeilyttää tuttaviemme Sheri-dobermannia nuoruuteni. Olin myös päivittäin tekemisissä kaverini kahden belgianpaimenkoiran kanssa. Myös muutamaa muuta tuttaviemme koiraa hoidin lomien ja reissujen aikana. Kun aikanaan muutin omilleni, oli koiran hankinta selvä. Rotu vaan oli hakusessa. Itse halusin isohkoa harrastukseen käypää rotua, belgit, dopermannit ja auspait olivat listalla. Hausin myös rodun, joka pärjää suomen talvessa mukana ilman kovaa pukemista, ja joka ei olisi turkinhoidoltaan kuitenkaan vaativa. Silloisessa suhteessani toinen osapuoli kuitenkin halusi pienen ja pörröisen koiran. Suomenlapinkoirassa pääsimme kompromissiin rodussa. Aloin selvittämäään tietoa suomenlapinkoirasta ja tätä kautta tutustuin paimensukuiseen lapinkoiraan, joka iski minuun.
Koirani
Maaliskuussa 2005 minulle tulikin Rovaniemeltä, Sagaberran kennelistä Ruka. Pieni ja pörröinen, musta merkein suomenlapinkoiran alku. Lappalaiskoira oli hyvin erilainen kuin aiemmat koirat, joiden kanssa olin elänyt ja ollut tekemisissä. Suomenlapinkoira, vaikka pk-oikeudet omaakin, ei ole mikään "peruspalveluskoira". Päätä seinään lyöden sainkin välillä edetä Rukan kanssa työehtosopimuksesta keskustellen. Koiran suuri nirsous aiheutti minulle paljon päänvaivaa aikanaan, mutta toisaalta myös kasvatti kovasti, kun joutui miettimään ja opettelemaan erilaista motivointia.
Ruka on ollut viiden vuoden aikana mukanani niin iloissa, suruissa kuin elämänmuutoksissakin ja onkin Se Kaikkein Rakkain, elämäni koira. Perheen draamakuningas.
Toisen koiran hankinta oli jo pitemmän aikaa mielessä, mutta odottelin sopivaa aikaa. Syksyllä 2006, uuden kotini ja perheeni pääluku sitten kasvoi monen mutkan jälkeen lapinporokoirauroolla. Pikkujätkä matkasi Mäntsälästä Pihlajamäen kennelistä meille ja sai nimekseen Kita. Myöhemmin on sitten tullut todettua nimen olleen enne ;). Kita on meidän selkärangaton vetkumato, kieppuu, heiluu, hyppii ja syö. Hyvin erilainen koira kuin Ruka, mutta juuri sellainen mitä minä toiseksi koiraksi hainkin. Katsellaan mitä pikkujätkästä kehkeytyy ajanmittaan. Ainakin rakastettu perheenjäsen.
Harrastuksistamme
Koirieni kanssa harrastelen vaihtelevasti. Olemme kokeilleet montaa eri lajia. Palveluskoirahakua tuli aikanaan Rukan kanssa kokeiltua, mutta siihen meillä ei ollut aikaa ruveta paneutumaan enempää, vaikka koira selkeästi piti hommasta. Palveluskoirajälkeä olen reenannut useana kesänä molempien koirien kanssa ja syksyllä -09 ruvettiin Kitan kanssa myös kokeilemaan verijälkeä. Agilityä olemme harrastaneet vaihtelevasti molempien koirien kanssa. Oulussa tahtoo vaan olla hankala päästä ohjatuille kursseille, joten siksi tämä harrastus on vähän pätkittäistä. Rukan kanssa ollaan agilityssä kisattu muutamia epävirallisia kisoja, Kitan kanssa ei olla kisakentillä käyty. Kesällä -09 jätettiin Rukan kanssa jälki tauolle ja koitin miettiä Rukalle jotain "korvaavaa lajia", kun agilityn kursseille emme taas päässeet. Talvella -09-10 aloinkin Rukan kanssa tutustumaan koiratanssiin ja se tuntuu nyt imaiseen mukaansa sekä emännän, että koiran. Katsotaan mitä siitä tulee. Lisäksi tokoa/tottista reenaillaan molempien koirien kanssa ympärivuotisesti. Lisäksi opetellaan aina välillä ajankuluksi jotain "turhia" hassuja temppuja sekä koirien, että ohjaajan piristykseksi. Kisaamisesta en ole itse innostunut, joten meillä harrrastaminen on harrastelua ja puuhastelua koirien ja omistajan iloksi. Tärkeintä ei olekkaan mitä tekee, kunhan tekee jotain ja koirilla on puuhaa.
Pikkuhiljaa ajatus ja haave kasvattamisesta kuitenkin voimistui. Oman kotikoiralauman pääluku olisi tarkoitus kuitenkin pitää pitemmän aikaa tässä määrässä, jotta minulla riittää aikaa harrastaa koirien kanssa. Tästä syystä sijoitan koiria, jolloin kaikille riittää omaa aikaa omien ihmistensä parissa. Sijoituskoiristani sekä kasvatusajatuksistani voit lukea lisää "kasvatus" -sivulta sekä "koirani" -sivuilta.
Nykyisellään asun avomieheni kanssa Haukiputaalla. Koirien kanssa meitä voi nähdä pyörimässä eri tapahtumissa vähän siellä sun täällä.
Ei koiramaisiin harrastuksiini (muutamia sellaisiakin on saanut vielä säilytettyä) kuuluu lähinnä piirtäminen ja maalaaminen. Töitäni löydät täältä. Vuodenvaihteessa 2002-2003 olin kuukauden Etiopiassa. Voit tutustua tarkemmin matkaan veljeni kirjoittaman blogin kautta.
Yhteystiedot:
Saara Lehtiniemi
etunimi.sukunimi ät iltahamyn.net
050-5269278
Haukipudas
|
